Ei tekosyitä - salille pääsin eilen yhdeltätoista, 15 tunnin työpäivän jälkeen. Vedin jalkatreenipäivän läpi hieman supistettuna, tiiviinä puolentoista tunnin settinä. Vatsat ja toinen pohjeliike tippui pois. Kiersin kaukaa myös on/off poikaystäväni, Smith-laitteen. Kyykkyinä tein Hack-, heiluri-, Sissykyykkyä sekä prässiä. Sarjat tein kokonaisuudessaan maximipainoja pienemmillä painoilla, että saan tehtyä liikkeet puhtaina. Silloin, kun ehdin treenata jalkoja pariin otteeseen viikossa, teen toisen päivän maximeilla. Tää menee siis ihan fiilispohjalta, vaikka nyt järjellä ajateltuna tuo kerran viikkoon treeni pitäis juurikin olla sellainen raivotreeni.
Pariviikkoisen flunssan jälkeen treeni ja ruokavalio on ollut yhtä alamäkeä. Tähän on osaltaan vaikuttanut se, että en ole enää treenannut enkä pitänyt yhteyttä fanaattisimpaan body -kaveriini. Eräs hyvä ystäväni totesikin kannustavasti, että "nyt se on täysin sinusta ittestä kiinni". Mikä on oikeastaan ihan äärettömän hyvä juttu! Toki on tuntunut viime viikkoina, että saavutettu treeni ja syöminen valuvat hiekan tavoin läpi sormien. Vaikka oikeastaan kolme treeniä viikossa on vielä pitänyt yllä ihan kohtuullisesti jo saavutettua tasoa. Jalkatreenipäivän sinisissä trikoissa tuntui kuitenkin olevan enemmän täytettä kuin nelisen viikkoa sitten. Eikä mikään ihme - hävettää edes ajatella viime viikon sokereita ja rasvoja. Vaa'alle en aio nousta vielä. Otan ensin löysäilystä tiukan otteen ja raahaan sen oppitunnille. Tänään otin yksinkertaisen ruokapäiväkirjani taas käyttöön. A4 paperille ylös kaunistelematta kakki, mitä suuhun menee.
Alla olevat kuvat halusin ottaa muistuttamaan itseäni siitä, mitä tällä hetkellä jaloissa "on". Ongelma-alueeksi, tai ainakin pahimmaksi itsetunto-ongelma-alueekseni lasken sisäreiteni. Niistä on tarkoitus saaha ylimääräinen rasva veks. Sen jälkeen rakas veljeni H ei voi enää kutsua mua "tonnikeijuksi" ja "lylly-pyllyksi".
Sissy-kyykkäystä |