tiistai 28. toukokuuta 2013

Ei tekosyitä

Haluan edustaa sitä "no exuces kind of girl"-tyyppiä. Koska oon pahemman luokan suorittaja, edellä mainittu ei yleensä tule mua vastaan sivukadulla. Mulla tähän liittyy vahvasti myös se, etten sano "ei", mitä tulee työasioihin. Mielestäni osa- ja koko-aikaisena työnekijänä ja viittä vaille valmistuneena opiskelijana mulla ei ole varaa kieltäytyä töistä. Tämä on johtanut siihen, että osa-aikatyösopimuksen keskimääräisen kahden viikkovuoron sijaan teen viittä vuoroa viikossa kokopäivätyöni (harjoittelu) lisäksi. Tällä viikolla se tarkoittaa 83 työtuntia. Voisi luulla, että tällä tahdilla tapetoi seinänsä seteleillä, mutta täytyy tuottaa vissiin pettymys - näin ei oo. Toinen oleellinen juttu, mitä oon itteltäni kysynyt, on "mitä teen rahalla, jos mulla ei ole aikaa käyttää sitä?" Varsinkaan kun kiire ja numerot tilillä eivät tee mua onnelliseksi. Enkä nyt vie pohjaa siltä, että en haluaisi säästää, esimerkiksi asuntoa varten. En vain näe sitä opiskeluajan juttuna.

Ei tekosyitä - salille pääsin eilen yhdeltätoista, 15 tunnin työpäivän jälkeen. Vedin jalkatreenipäivän läpi hieman supistettuna, tiiviinä puolentoista tunnin settinä. Vatsat ja toinen pohjeliike tippui pois. Kiersin kaukaa myös on/off poikaystäväni, Smith-laitteen. Kyykkyinä tein Hack-, heiluri-, Sissykyykkyä sekä prässiä. Sarjat tein kokonaisuudessaan maximipainoja pienemmillä painoilla, että saan tehtyä liikkeet puhtaina. Silloin, kun ehdin treenata jalkoja pariin otteeseen viikossa, teen toisen päivän maximeilla. Tää menee siis ihan fiilispohjalta, vaikka nyt järjellä ajateltuna tuo kerran viikkoon treeni pitäis juurikin olla sellainen raivotreeni.

Pariviikkoisen flunssan jälkeen treeni ja ruokavalio on ollut yhtä alamäkeä. Tähän on osaltaan vaikuttanut se, että en ole enää treenannut enkä pitänyt yhteyttä fanaattisimpaan body -kaveriini. Eräs hyvä ystäväni totesikin kannustavasti, että "nyt se on täysin sinusta ittestä kiinni". Mikä on oikeastaan ihan äärettömän hyvä juttu! Toki on tuntunut viime viikkoina, että saavutettu treeni ja syöminen valuvat hiekan tavoin läpi sormien. Vaikka oikeastaan kolme treeniä viikossa on vielä pitänyt yllä ihan kohtuullisesti jo saavutettua tasoa. Jalkatreenipäivän sinisissä trikoissa tuntui kuitenkin olevan enemmän täytettä kuin nelisen viikkoa sitten. Eikä mikään ihme - hävettää edes ajatella viime viikon sokereita ja rasvoja. Vaa'alle en aio nousta vielä. Otan ensin löysäilystä tiukan otteen ja raahaan sen oppitunnille. Tänään otin yksinkertaisen ruokapäiväkirjani taas käyttöön. A4 paperille ylös kaunistelematta kakki, mitä suuhun menee.

Alla olevat kuvat halusin ottaa muistuttamaan itseäni siitä, mitä tällä hetkellä jaloissa "on". Ongelma-alueeksi, tai ainakin pahimmaksi itsetunto-ongelma-alueekseni lasken sisäreiteni. Niistä on tarkoitus saaha ylimääräinen rasva veks. Sen jälkeen rakas veljeni H ei voi enää kutsua mua "tonnikeijuksi" ja "lylly-pyllyksi".



Sissy-kyykkäystä

torstai 23. toukokuuta 2013

Squats, squats and some more squats

Mulla on sellainen viha-rakkaussuhde Smith-kyykkyyn, jonka oon nyt päättänyt lopettaa. En enää kestä meidän on/off -sekoilua. Vaikka kuinka rakastankin sitä turvallisuudentunnetta, että tasapaino ei horju kyykätessä, on mun alettava duunaan tätä vapailla painoilla. Jalkojen leveyttä ja jalkojen sijaintia eteen-&taaksepäin suhteessa tankoon oon vaihdellut, oon katsellut lukuisia videoita oikeasta tekniikasta, mutta mun alaselkä ei vaan tunnu kestävän Smithiä. Osa syy mun väärään tekniikkaan johtuu luultavasti siitä, että mun on todella vaikea päästä alas asti ilman, että mun kantapäät irtoavat lattiasta. Tästä johtuen joudun pitämään asennon leveänä ja liiankin edessä, muistuttaen jo hieman Hack-kyykkyä Smith-laitteessa. Tekniikoita selatessa, en enää edes tiedä, onko oikein pitää selkä suorassa linjassa (vasimmaisin hahmo) vaiko peppu takana & rinta edessä (keskimmäinen hahmo). Erona tässä koko kuvasarjassa onkin se, että vasemmaisin hahmo tekee kyykkyjä tanko etupuolella, kun itse teen sen takapuolella. Ehkä ongelman ydin piilee tässä. Saatan sortua antamaan Smithille vielä yhden mahdollisuuden.




Kokonaisuudessaan jalkatreeni kahdeksan päivän tauon jälkeen luisti kevyesti. Tuntui, että liikkuvuus olisi ollut parempi kuin koskaan aiemmin, varsinkin Heiluri-kyykyissä. Pidän todella paljon tästä liikkeestä, koska se on niin huiman laaja, pääsen siinä todella alas. Reisiojennuksen tiputussarjoissa ja pakkotoistoissa sen sijaan kaipaan yhä auttajaa, jotta saisin kaikki tehot irti. Siinä kun nuo säätöjujtut sijaitsevat selän takana, ja laitteesta on aina irrottauduttava painoja vähentääkseen.

Jaloissa tuntuu taas hyvältä, treenatuilta. Uskomatonta kyllä, 10-15h työpäivät ja 4,5-6h yöunet eivät näytä vaikuttavan ainakaan vielä treeniin. Toivon kuitenkin, että tämä kiire on täysin väliaikaista! Uusi kotikin näyttää vielä siltä, että sinne on eilen kannettu kamat, vaikka osa on ollut siellä jo puolitoista viikkoa.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Iso paha flunssa

Viime viikko meni lepoviikkona lepopäivien sijaan. Maanantaina jouduin pettymyksekseni toteamaan saaneeni flunssan. Jostain järjettömästä syystä mulla on tapana sairastaa flunssaa vähintään muutaman viikon, ja jos esimerkiksi saan angiinan, saattaapi siinä vierähtää vaivatta jopa kolme kuukautta. Syylläkin siis tuskastelin tulevaa treenitaukoa. Samalle viikolle olin suunnitellut myös oleellisten tavaroiden muuton uuteen kotiin. Sängyn, tv-pöydän ym. kantaminen ei vissiin kuulu flunssaviikon ohjelmaan. Keskiviikkona painin jo omantunnontuskien kanssa. Aloin epäilemään, että mieleni käyttää flunssaa kierona tekosyynä olla poissa salilta, aivan kun se voisi petkuttaa mua.

Perjantaina tuntui jo siltä, että alan pian vuotaa energiaa jos en pääse sitä kuluttamaan. Lauantaina töiden jälkeen suuntasin salille rinta & selkä -treeniin. Nokkelana jätin lauantailta pudotussarjat poies, ettei tekis heti rankkaa reeniä, mutta kappas, sunnuntaina se olikin jo unohtunut. Sunnuntaina tein käsi & olkapää -treenin täyspitkillä toistoilla ja pudotussarjoilla. Viiden päivän treenitauko tuntui normaalia enemmän kipeytyeinä lihaksina, mutta voi luoja, kuinka onnelliseksi se tekeekään! Flunssakaan ei pahentunut viikonlopun treeneistä, joten oon niin tuplaonsku :))

Huomenna on luvassa jalkatreeni 8 päivän tauon jälkeen. Oon päättäny jo, että meen tekeen sen ihan uskomattomalla agrella! Tällä viikolla on tarkoitus kiinnittää myös erikoishuomiota ruokavalioon. Kropasta näkee, että rasvoja olisi hiilareiden lisäksi syytä jättää popsimatta. Tuplapyhän takia sunnuntainen kauppareissu jäi vähän köyhäksi, kun Alepan ovi ei auennutkaan, joten teen vasta tänään tämän viikon safkat. Uudessa isommassa keittiössä on helppoo hymyillä.

Energistä viikonalkua vaikka aurinko onkin tällä hetkellä piilossa :) !


Lauatain rinta & selkä -treenistä.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kolmijako treenissä

Viime viikko huipentui helatorstain saattelemana äitienpäivään. Äitienpäivä on mielestäni vuoden yksi kauneimmista päivistä. Perheen parissa vietettävät juhlat asettavat kuitenkin omat haasteensa treeniviikoille, jolloin matkustan 250km:n päähän maaseudulle. Maallekkin tulee useimmiten roudattua salikamat, niin pääsee frendien kanssa reenaileen ja saa hieman vaihtelua sekä salista että liikkeistä.

Salilla käyn neljästä kuuteen kertaan viikossa, vakiopäivinä ovat vain lauantai ja sunnuntai. Arkena saleilua rajoittavat osa-aikatyöt iltaisin. Saatan nimittäin työskennellä 6:30-22 kolmekin kertaa viikossa.

Treeniohjelmani on kolmijakoinen, mikä on sinänsä hassua, koska käyn vähintään neljästi viikossa salilla. Heinäkuusta lähtien, työharjoitteluni päätyttyä, onkin tarkoitus jakaa ohjelma nelijakoiseksi. Ehkäpä jopa aiemmin, sillä näyttää siltä, että neljä kertaa viikossa ei tuota ressii. Päätöstä vauhdittaa myös se, että treenit tahtovat aina venyä kahden tunnin mittaisiksi.

Treenini on jaettu tällä hetkellä olkapäihin & käsiin, rintaan & selkään sekä jalkoihin. Kahden ensimmäisen kohdalla treenaan myös vatsat, mitä osiltaan teen myös salittomina päivinä kotona iltavuoron (kokopäivävuoron) jälkeen. Pakarat treenaan jokaisen ohjelman lopussa. Ohjelmat sisältävät reilun kymmenen liikettä, tarkoittaen vähintään kahta liikettä lihasta/lihasryhää kohden. Sarjoja teen kolme lämmittelysarjan jälkeen. Kaksi viimeistä sarjoista ovat usein pudotussarjoja, jolloin toistoja kertyy 15-25. Muuten pidän toistot kahdeksan ja kymmenen hujakoilla.

Treenikamakuvat eiliseltä sunnuntain jalkapäivältä. Lauantain ja sunnuntain hiilaritankkauksen jälkeen jaksoi oikein mukavasti kyykkäillä. Tein sarjoja eilen yksin, jolloin tulee tehtyä enemmän toistoja ja pienimmillä painoilla, kun kerroilla, jolloin on frendi avittamassa pakkotoistojen kanssa. Reisiojennus tehtiin kuitenkin vuorotellen, niin saatiin reenin alussa hapot liikkeelle ja pumppi päälle.  Jalkatreenin kanssa huomaa kyllä, kuinka mukavaa on reenailla jonkun kanssa samoja sarjoja, tulee ihan eri tehot revittyä ittestään irti pakkotoistoilla :)



Sunnuntain jalkatreeni

Äitienpäivä maalla



keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Oman elämänsä huippu-urheilija

Olen harrastanut läpi elämäni urheilua sen eri muodoissa. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut itseäni kovinkaan atleettiseksi. Seuraavassa kerron urheilutaustastani ja painotan, että olen aina tuntenut itseni huisin tavalliseksi tytöksi.

Kouluissa hiihdin, kun täytyi hiihtää, luistelin, juoksin, ja hyppäsin korkeutta, kun piti, mutta mikään ei varsnaisesti vienyt mukanaan. Huomasin kuitenkin nauttivani joukkueurheilulajeista enemmän kuin yksilösuoriteisista. Esimmäinen vakavammin aloitettu urheilumuoto oli lentopallo yläasteelle siirryttäessä. Tämän saralla kilpailinkin nelisen vuotta SM-tasolla. Määrätietoinen harjoittelu 3-4 kertaa viikossa tuntui hyvältä, mutta kilpaileminen - etenkin ainainen tunne häviämisestä ei ruokkinut jatkamaan harrastusta.

Muutettuani kotoa pois 2010 syksyllä Helsinkiin aloitin opintoni ammattikorkeessa. Mukaan opiskelujen lisäksi tulivat useampi osa-aikatyö. Ehdin jatkamaan lukiossa aloittamaani tanssiharrastustani jonkin aikaa, kunnes innostuin vaihtamaan sen tennikseen, kuntosaleiluun ja moniin pieniin yrityksiin.

Kevään 2012 vietin vaihdossa Oslossa. Kevään aikana opin suhtautumaan opiskeluun rennommin. Minulla oli aikaa toteuttaa itseäni, kun en tuona aikana työskenellyt iltoja ja viikonloppuja. Pelasin jälleen lentopalloa. Kilpailin Norjan sekajoukkueiden mestaruussarjassa ja olin niin onnellinen - edes häviöt eivät harmittaneet. Sinä keväällä löysin spinningin ja jumpat. Puhumattakaan lenkkeilystä upeissa maisemissa.

Kotiuduttuani takaisin Suomeen muutos aiempaan stressaantuneeseen ja ylihuolehtivaiseen minääni oli valtava, mutta Oslossa vietettyä kevättä huomattavasti kehnompi. Syksy 2012 oli uuvuttava. En enää stressannut opiskelusta, mutta työmäärä kahden lukukauden suorittamisessa yhden aikana osa-aikatöiden lisäksi oli haasteellinen. Syksyn aikana lähes kaikki urheilu jäi.

Kevät 2013. "More dreams to live, more to love", olin pättänyt. Olin suorittanut kaikki kurssini ja päättänyt, että syksyn kaltainen kiire ei enää saavuttaisi minua. Yhtäkkiä vapaa-aikaa olikin paljon, edes työharjoittelu ja osa-aikatyöt eivä pystyneet sitä riistämään. Vasta nyt ymmärsin, kuinka kehoni ja mieleni nauttii urheilusta. Ymmärsin, ettei sillä, mitä lajia milloinkin harrastan ole merkitystä - kunhan se saa minut onnelliseksi. Ehkä lajien vaihtaminen tyydyttää levotonta persoonaani. Huomasin, kuinka terveellisempi ruoka saa minut voimaan paljon paremmin.

Kuntosali on vienyt nyt sydämeni ja tämä blogi seuraa, kuinka pahasti fitneskärpänen on päässyt puremaan. Tavoitteenani on tulla oman elämäni huippu-urheilijaksi sekä tuntea oloni erityiseksi :) !

Sinisen Huvilan Kahvila, Linnunlaulu, pyöräretki syksy 2012.